Takapihalla touhutessa tuli huomattua, että taloon on pesiytynyt kutsumattomia vieraita. Ovat vallanneet teknisen tilan yläpuolelta oman nurkkauksen ja mellakoivat siellä päivästä toiseen. Lupaa tälle muutolle en ole antanut ja paikkakin on sen sen verta huono jo raksamiesten ja naisten terveyden takia, että jotain piti tehdä. Hieman ne jo rupes laivastoa kasaamaan ilmoille, jos maalausvehkeiden kanssa koitti lähelle mennä.
No ennenkuin menin asukkaiden juttusille, niin hain vanhan ystäväni mukaan. Ystävä (kuvassa) on näitä vanhan liiton miehiä joiden ei tarvitse ku pikkasen murahtaa niin sana menee perille. Istuttiin siinä sitten tovi ja odoteltiin, että aurinko laskee ja kaikki tulevat reissuilta kotio ja sammahtavat yöpuulle. Varmuuden vuoksi viskasin haalarit niskaan ja takin päälle, jos vaikka kaverit päättävät ruveta uhittelemaan. Kävästiin siinä sitten koputtelemassa ovelle ja tipautettiin häätöilmoitus postiluukusta sisälle. Ei siinä pienen juttutuokion aikana kavereilla ollut oikein mitään sanottavaa eikä vastarintaakan tehneet. Eikös se niin ollut, että hiljaisuus on hyväksynnän merkki.
Sanottiin että jos huomiseen mennessä tavaroita ei ole pakattu niin tullaan uudestaan. Adios!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti